Kesäloma alkoi!

Täällä on jonkinlainen rauha maassa nyt. Kesäloman eka päivä. Mä päätin, etten tee paria tenttiä, mitkä PITI tehdä ensi viikolla... Jani tulee yöllä kotiin leiriltä jne.

Henna ja Otto uivat jo joukossamme kuin kalat vedessä. Ja mummi ja vaari pysyvät hyvn tahdissa mukana, vaikka varmaan välillä vähän pyörryttää...tai ehkä vähän enemmänkin. =) Tosin sekä mummi että vaari ovat olleet kipeitä, mutta nyt alkaa elämä voittaa, onneksi!

Muutama juttu tämän viikon varrelta. (Kuvia niin monessa kamerassa, että lisäilen niitä myöhemmin.

Ensinnäkin kun on nyt tuoreita suomivieraita 4, on ollut mielenkiintoista virkistää aisteja ja havainnoida asioita tarkemmin. Eroja Suomeen, joita vieraamme huomaavat, on paljon. Itse niihin on jo tottunut. Sanotaan nyt vaikka esimerkiksi, että Henna kiinnittää huomiota lämpöön, mummi siihen, että täällä on ylilihavia ihmisiä, vaari sanoi tänään, että "ei tarvita eteisiä, kun ei sada lunta tupaan"... tai lintujen monipuolisiin ääniin ja kukkien ihaniin väreihin tai siihen, että voi nähdä kakaduparven kävelyretkellä. Tai siihen, että ihmiset puhuvat toisilleen, asioihin suhtaudutaan leppoisasti ja asenteella, että "no worries, kaikki järjestyy". Tai että aamiaisen, lounaan, päivällisen jne. voi syödä kuistilla -aina.


Kun isot olivat koulussa ja mummi ja vaari toipuivat kotona, minä ja Amos veimme Hennan ja Oton Mt Coot-Thaan. Sitä ennen kävimme koululla katsomassa lasten esityksiä. Emme ehtineet nähdä poikien esityksiä, mutta Alman tanssin näimme. Alman porukka tuli toiseksi. Otso oli voittanut oman "sarjansa"...uskokaa tai älkää - yksinlaululla suomeksi. =)

Tässä siis Alman tanssiryhmästä kuva. Siinä on mm. Tatsie, Jessie, Tien, Kaitlin...muita en muista.


Kävimme lounaalla Red Roosterissa.


Perillä, Mount Coot-Tha:ssa. Henna ja Otto ihailevat maisemia ja ihmettelevät voiko tämä olla totta! =)


Otso halusi viedä yhtenä päivänä kouluun pullia ja piparitaikinaa, ei auttanut muu kuin ryhtyä niiden tekoon. Tässä pojat tekevät pullataikinaa.


Oli määrä leipoakin itse, mutta ilman apujoukkoja homma olisi ehkä valmistunut keskiyöllä.


Erään illallisen jälkeen Otso esitti meille "hakan", uusiseelantilaisten alkuperäisasukkaiden voitontanssin.


Olimme Osmon prepissä viimeisenä koulupäivänä. Hiki valui, mutta hauskaa oli. Hennan kamerasta kuvia Osmosta myöhemmin.


Törmäsimme Almaan ja kavereihin, kun he harjoittelivat tanssia ja laulua pihalla.


Tästä illasta vielä yksi kuva, kun Henna ja Osmo viipaloivat hedelmiä iltapalaksi!