Aloitetaanpa juniorista; Amoksen elämän uusimpia juttuja on ainakin ruokavalion monipuolistuminen ja sormiruoan mukaantulo. Hän syö jo monenmoisia kasviksia, lihaa, kanaa, hedelmiä, viljaa, riisiä jne. Tällä hetkellä herkkua on kaurapuuro, omena, riisi, bataatti, kurpitsa ja jauheliha. Tykkää kyllä kovasti myös leivästä, banaanista, porkkanasta, kanasta, marja- ja hedelmäsoseista jne. Nokkamukista juontia harjoitellaan.
Tässä maistellaan leipää, juustoa ja omenaa. (Lautasta ei voi laittaa, koska Amos luulee, että se on frisbee...)

Amos on ottanut muutamia askelia, ekat taisi ottaa jo viikko tai kaksi sitten (tai kolme... ekasta lapsesta tiesi minuutilleen, milloin eka askel tuli otettua, nyt ajattelee, että "no, ne on tommosia vahinkoaskelia", eikä muista edes milloin ne otettiin...) Niin, mutta siis tänäänkin siirtyi kävelemällä tuolin reunasta toiseen. Tasapainoilee kovasti. Mutta mieluummin konttaa vielä, "konttausjuoksua", vauhti on nimittäin nopea! =) Äänteitä harjoittelee kovasti...yritän ottaa videon piakkoin. Ainakin erotettavissa on äiti, isä, anna. Ja ai niin!!! Hän nukkuu vihdoin omassa sängyssään... JO oli aikakin, yihaa!!! Ja kovasti on seurankipeä.

Lapset ovat olleet kipeitä... tuntuu, että taas... nämä lattiamatot makuuhuoneissa ehkä aiheuttavat jatkuvaa nuhaa ja yskää...tai sitten joku muu, mutta siis kellä on ollut mitäkin...korvissa, nielussa, nenässä jne. Antibioottiin sorruttiin, koska se puree niin nopeasti. Sitten joku itikka on pistänyt mua, Almaa ja Osmoa, kutina oli sietämätön, kesti päiväkausia. Siihen auttoi onneksi aromaöljyt, hain pari päivää sitten aromaterapeutilta seoksen, joka auttoi sekunnissa-aivan uskomatonta. Siinä oli calendulaa, hemp oilia, ravensaraa ja chamomillaa. (Tiedoksi ihottumasta tms. kärsiville, jotka haluavat tehdä omat seoksensa.) Lapset laskivat paukamia, mulla oli muistaakseni 168, Osmolla melkein saman verran, Almalla vähemmän.
Tässä lapset Janin "töissä" viime viikonloppuna, eli Brisbane-joella, kisoissa.

Osmolla ei ole meneillään mitään erityistä. Kovasti hän haluaa oppia lukemaan ja harjoitteleekin, mutta kun ei äiti ehdi opettaa tarpeeksi, niin vielä puuttuu hoksaaminen. Tässä hän tuuppasi systerin veteen ja Janilla oli ollut kamera latingissa. =)


Alma on innoissaan tanssista. Perjantaina on eka esitys. Seuraavana perjantaina on toinen, johon mummille ja vaarille on jo liput ostettuina. Se on bollywoodia sitten! =)

Otso nauttii koulusta ja urheilusta. Vähän on ristiriitaisia tunteitakin koko luokalla, kun ovat eroamassa. Ensi vuonna porukka hajoaa täysin, kun menevät lukuisiin eri yläasteisiin. Tällä alueella on muutama yläaste, siihen lähialueiden yläasteet ja sitten vielä yksityiskoulut täällä ja lähialueilla, niin johan porukka tosiaan leviää. Onneksi Otso pääsi samaan kouluun parhaiden ystäviensä kanssa. Koulun nimi on Wynnum State High School.

Piiiitkästä, piiiitkästä aikaa on tullut ikävän aalto. Kaksi kertaa. (Ystäviä ja sukulaisia kaipaamme tietyllä tavalla tietenkin "aina", mutta siis varsinaista ikävää ei ole. Meidän elämämme on täällä ja se on vuodessa hakenut uomansa. Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat selvillä ja järjestelyt vireillä. Mutta takaisin siihen ikävään.)
Eka kerta oli, kun oli Aarne Johanneksen kastepäivä. Olisin TODELLAKIN halunnut olla kastejuhlassa Nummenpakalla, enkä työharjoittelussa Stones Cornerissa. =(
Kiitos kuvista, joita saimme. Laitan tästä kultapuppelista yhden kuvan, niin te kamut, jotka tunnette Vesan tai Selinankin, näette söpöliinin. =)

Toinen ikävä oli pienempi, pinnallisempi ja lyhytkestoisempi, sen aiheutti äidin lähettämä ihana ruåtsalainen sisustuslehti. Se oli Suomessa lempparini ja joulunumero elvytti skandinaaviset juuret eloon... Tämä on nyt ihan naisten hömppä-osastoa, mutta pitää sitäkin välillä olla. =) (Ja kiitos, äiti, lehdestä.)

Ei täällä ole lehdissä sillimössöreseptejä. =) Täytyy lähteä metsästämään matjessilliä!!!

Ja "plökiä", niinkuin rakas veljeni Vesa sanoi pienenä.

Tai joululimppuu... Mutta tähän makuun löytyi onneksi täältäkin ainekset, joten voi helposti leipoa taas tänäkin joulua suomalaisen makuista joululeipää!!!

Puolukka-piparkakku-leivoksia.

Puhtaan lumen kauneudesta, aurinkoisten talvipäivän raikkaudesta ja hiihtämisen mukavuudesta huolimatta, tätä ei kaipaa YHTÄÄN. Mutta se nyt ei ole yllätys, talvea pakoon tänne lähdettiinkin! Ja ilmasto ja luonto täällä viehättävät edelleenkin eniten.

Nyt just päällystämme tuoleja, koska ne ovat tällaisia pikku taiteilijoidemme työnjäljiltä! Kuvia uusista iloisista päällyksistä luvassa lähipäivinä.