Syötiin pitkä aamiainen ja ihmeteltiin, onko tämä totta! =) Kun näkee tutun ihmisen pitkänkin ajan jälkeen, aina jaksaa yllättyä siitä tunteesta, että ihan kuin ei olisikaan ollut pitkää taukoa näkemisessa. Tuntuu kuin vasta eilen oltaisiin viimeksi nähty... Se on ihana tunne!
Tämäkin kuva on kuin Sauvossa aikanaan...kaikki neljä koolla taas!
Lähdettiin sitten kävelylle ja puistoon. Lapset leikkivät kirkonrottaa ja potkivat palloa. reippaalle Hennalle ei riittänyt pikku löntystely rannassa, hään päätti kävellä kotiin kummipoikansa kanssa, kun muut lähdimme autolla takaisin. Siellä jossain he nyt reipastelevat sitten tutustuen toisiinsa, Amos ja Henna siis. Tässä aamukuhertelua. (Tuo irvistys on hymy...) =)
Erityisterveiset tällä kertaa Hennan ja Oton läheisille! =) Täällä ovat nyt turvallisesti perillä! Ilmakin on lempeän viileä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti