Kuulumisia

Viime päiviin on sisältynyt tiivistä arkea. Koulua, harrastuksia, opiskeluja, asioiden hoitelua, tapahtumia jne. Jani lähti perjantaina Bundabergiin johonkin "soutujuttuun"... joku valmentajien tai valmentajien ja soutukoordinaattoreiden "konferenssi" tms. Jani on yksi luennoitsijoista. Voi, kun lukion enkun ope kuulisi tämän. Sen jälkeen hän uskoisi ihmeisiin! =)

Lauantaina täällä oli koulujen järjestämä "Christmas in July". En oikein osaa kertoa sen historiaa tms. mutta se on siis isohko markkina/karnevaalitunnelmainen tapahtuma, jossa joululaulut soi, joulukoristeita on kaikkialla ja sitten on pelejä ja kilpailuja lapsille, hodari- ja kaffekojuja, arpajaisia, sekä kaikenmaailman krääsän myyntiä. 30 dollarilla pääsi tivolityyppiseen huvipuistoon (pieneen, vähän laitteita), me emme sinne menneet. Tapahtuma huipentui siihen, kun eniten varoja kerännyt opettajaehdokas pussasi possua! Nämä varat sitten lahjoitetaan johonkin hyväntekeväisyyteen. Hauskaa, kivaa jne. mutta nimi "Christmas in July" oudoksuttaa... Joulu nyt on kerran vuodessa! =) Kai se johonkin hyväntahtoisuuteen ym. liittyy.

Otsolla oli peli, hän ei päässyt sinne.

Tässä nyt kuitenkin Osmo ja Alma onkimassa.


Osmo, Alma ja Osmon hyvä ystävä Dakota.


Ruudun perhe oli palannut Suomesta vain muutama tunti sitten ja oli ilo kuulla kuulumisia. Tässä Lotta hellii Amosta.


Pitkin päivää oli mm. tanssiesityksiä. Tässä karate-esitys. (Halkaistaan vanerilevyjä...Osmosta tietty superkiinnostavaa.)


Vielä pari kuvaa myyjäisistä; joulukakku.


Ja possukakku! "Kiss The Pig!" -teeman mukaan.


Otson pelin loppu. Voittivat muistaakseni 152-0.


Meillä oli mukava päivä, mutta täynnä myös pieniä epäonnenpoikasia. Ensinnäkin heti aamulla olimme vain n. 3-5 minuuttia myöhässä, mutta Osmon esitys oli ohi. Yleensä täällä ei MIKÄÄN ala kellonlyömällä, nyt oli alkanut. Sitten emme jaksaneet olla possun pussaamiseen asti, kun se oli aivan viimeiseksi, harmitti kovasti. Laittaessani Amosta vaunuihin ostamani hillopurkki putosi ja hajosi. Se ei sinänsä ollut iso pettymys, mutta sirpaleiden kerääminen miljoonan lapsen juostessa ohi oli haasteellinen tehtävä. No, kun pääsimme Otson pelipaikalle, peli puhallettiin juuri loppuun. (Olimme ajatelleet ehtivämme nähdä ainakin puoli tuntia.) No, sitten lähdimme hoitamaan asioita ja matkalla mm. eksyimme muutaman kerran, mikä tarkoitti pitkää kiertotietä, kerran meinasin kääntyä väärään suuntaan, mutta takana oleva auto ilmeisesti näki vilkkuni ja tööttäsi vimmatusti. Sitten pian meinasin ajaa pyöräilijän päälle. Se ei onneksi ollut ihan todella lähellä, mutta aika... No hän huuteli siellä "jotakin"... Lapset kysyivät, että mitäköhän se huusi... sanoin, että ei ainakaan "hei kaunis nainen, lähdetkö kahville kanssani"... sanoin, että todennäköisemmin: " ¤"#?'*>¨%(" ... Lapsilla oli hauskaa...pyöräilijällä ei... No pääsimme kuitenkin ehjänä kotiin ja unohdin varmaan muutaman muunkin "epäonnen", koska niitä riitti jo huvittavuuksiin asti. Kerrankos näistäkin voi blogissa kirjoittaa. =)

Loppuun vielä Silvoloille jälkikiitos tuosta muovisesta vaatteiden suojasta; se on todella hyvä tämän ikäisen suersyöpön kanssa! =) (Tässä on siis hihat, se ulottuu kauas alas, jossa on vielä iso tasku putoilevalle ruualle.)