Osmo oli kerran leikkimässä heillä, muttemme me äidit ole saaneet aikaiseksi uutta treffiä pojille, vaikka on ollut monesti aikomus. No, nyt vihdoin sitten Jaylan tuli meille, kuulemma ensimmäistä kertaa yksin jossain.
Ja voi sitä naurun määrää! Ystävyys on hienoa! (Tähän videoon en saanut enää sitä suurinta iloisinta nauruvirtaa, kun se oli kestänyt jo puolisen tuntia...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti