Sekalaisia otoksia Hennan ja mun kamerasta ja ajatusten virtaa kuviin liittyen

Henna ja Otto lähtivät tänään aikaisin aamulla Fraser Islandille, paratiisisaarelle. Tästä klikkaamalla voit kurkata tietoa saaresta. Tulevat huomenna takaisin.


Mulla kroppa ei enää pysynyt tahdissa mukana ja mulle nousi yhtäkkiä korkea kuume pari päivää sitten... tämäkin päivä on mennyt toipuessa. Tuntuu, että tarvitaan vielä huominenkin. Niin monta asiaa on vaan sattunut tapahtumaan yhtäaikaa ja päässä pyörii monenmoisia asioita. Pysäytettiin, kun ei itse osannut pysähtyä. Mitenkäs näin on päässyt käymäänkään... pitää taas ryhdistäytyä itsensä hoidossa ja keskittyä elämässä oleellisimpaan! Luulin jo oppineeni, mutta näköjään sitä lipsuu salakalavasti, jos ei ole tarkkana. Siis lipsuu siihen, että unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa. Äidin rooli on vissiin venyä, taipua, kestää ja jaksaa. Se sujuu ikäänkuin itsestään ja sitä vaan näkee arjen ja lasten tuoman ilon, eikä jotenkin suo itselleen väsymistä ja lepoa. Tällä en väitä, etteivätkö miehet tekisi samoin. Mutta en voi puhua heidän puolestaan.

Muistan, kun olin pieni ja äiti oli kipeä. Se tuntui siltä, ettei mikään voi enää onnistua, eikä mistään voi selvitä, kun äiti on sairas. Se oli jopa pelottavaa. Kun äiti alkoi toipua, heräsi toivon kipinä, että kaikki järjestyy ehkä sittenkin. Siinä on ehkä jotain yleismaailmallista. Nimittäin minä kun en juurikaan sairastele sain tällä kuumeellani lapset ihan pelästyksiin. Osmo hokee itsekseen "mummy´s sick, so sad"... Otso käy halimassa ja silittelemässä ja kyselee, tarvitsenko jotain, ihan mitä vain, niin hän kyllä tuo. Alma arvioi katseellaan sairauteni astetta, ei sano ääneen mitään. Amoskaan ei kitise ihan niin paljon kuin on viime aikoina tehnyt.

No, nyt muutama kuva!

Tämä on otettu ihan ensimmäisinä päivinä... näin lapsukaiset löhöilivät Sauvossakin milloin heillä, milloin meillä. Miten lämpimältä tuntuu, että he voivat tehdä sitä täälläkin, Brisbanessa! =) Olemme keskustelleet nyt pitkästä aikaa aiheesta Suomi-Australia. Perheemme ajatus aiheesta on lähinnä "päivä kerrallaan", niinkuin on alusta asti ollut. Täällä on todella ihanaa asua, mutta niin on Suomessakin, jos vaan oppisi kestämään pitkän pimeyden...


Henna meni Oton, Otson, Alman ja Osmon kanssa hauskaan vesipusitoon. (Samaan, missä olivat papan ja Sirpan kanssakin.) He pulikoivat iltakahdeksaan asti! =) Sillä aikaa minä, Jani ja Amos olimme Tampuriinivuorella ja Kultarannikolla!

Ensin uimamaisterit!



Sitten me "pienet" iltakävelyllä rannalla.

"Hiekka on hyvää, nam nam."


"Mennään varpaita kastelemaan!"


"Tässä jo kastuu varpaat...hei kuule, ei puhuttu mitään uimisesta."



"Katsos nyt iskää, iskä kuvaa...tosi mielenkiintoista, eikö vaan..."


"Okei, no mennään vähän syvemmälle...voihan vaatteet riisua ja autossa on kyllä lämmintä!"


Aurinko laski mailleen ja haimme loput vesipuistosta!


Kolmen kopla joulun tienoilla. Otto on ihanasti jaksanut leikkiä myös Osmon kanssa. Voi, kun sisaruksetkaan eivät kyllästyisi niin helposti toistensa seuraan, vaan osaisivat iloita siitä... No, kai se on joku luonnonlaki...


Tämä on Otson graduationiltana otettu...vähän on tärähtänytkin, mutta laitan tänne, kun on kuva, jossa meillä on päällä muuta kuin hikinen toppi, likaiset sortsit tai uikkarit. =)


Ja lisää elämyksiä. Otto silittää ihan oikeaa kärmestä! Tää oli joku python.


Käytiin Brisbanessa eräänä päivänä; Kaija, Pekka, Henna, Alma, Amos, minä ja Jani. Matkustettiin junalla. Tässä fiilistellään, nautitaan tunnelmasta, aistitaan ääniä, tuoksuja ja ihastellaan joidenkin rakennusten ulkomuotoja - ja sammutetaan kohta janoa! Henna ja Jani.



Laitan vielä kuvan koulun pihalta. Koulu rytmittää perheen arkea tosi paljon. Tämä kuva on otettu ehkä 2. viim. koulupäivänä viime vuonna. Loma on tehnyt kaikille hyvää. Mutta jo alkaa olla äidin mielessä kouluasujen täydentäminen; Osmolle sininen hattu. Vain prepiläisillä on keltainen, eli hän tarvitsee uuden. Otsolle pitää hankkia koko repertuaari Hänhän menee yläasteelle, eli puku vaihtuu. Pitää miettiä, kenen reppu on liian rikki uuteen vuoteen, kuka tarvitsee kengät, kuka uuden lunch boxin. Noh...vielä reilut 3 viikkoa aikaa siihen! Ja jottei aika kävisi liian pitkäksi, tässä samalla pitäisi tarttua taas opintoihin -ja muuttaa! Juu, löysimme pari viikkoa sitten uuden, sopivan kodin. Siitä enemmän myöhemmin, kun saamme kuvia ja se on ajankohtainen...eli noin 3 viikon kuluttua!



Ja tämmöstäkin meillä pääsi tapahtumaan...nam nam! (Jos joku huolestuu, niin varmistan ja tarkennan, että hän ei onneksi oppinut käyttämään viinilaskuria, kunhan nykertää muovinpalasia.) =)