Muutama valittu poiminta tässä viime päivistä...
Hmmm... aloitetaan vaikka tästä. Papan ja Sirpan viimeinen ilta, torstai.
Perjantaina pappa ja Sirpa sitten lähtivät. Minä hyvästelin heidät jo aamulla aikaisin, ennenkuin lähdin työharjoitteluun. Pojat menivät kouluun ja hyvästelivät heidät myös aamulla. Alma meni kentälle asti Janin ja Amoksen kanssa. Tämän kuvan Jani nappasi lähdön hetkellä.
Lämmin kiitos seurasta ja erityiskiitos Sirpalle kaikesta avusta!
Itse tein 6 hieronnan päivän, mikä tarkoittaa sitä, että enää 2 hierontaa ensi viikolla ja se työharjoittelu on tehty. Vyöhyketerapiaharjoittelu alkaa parin viikon kuluttua. Harjoittelu on mennyt mukavasti. Se ei ole ihan helppoa... vähän jännittää aina aluksi, saako "rugbypelaajan karvaiset pakarat" *heh heh* vai helpomman... niska-hartiat... =) Myös enkun kieli jännittää välillä itse hieronnan lisäksi. Mutta sitten se vaan alkaa rullaamaan itsestään ja olen vastaanottanut kiitollisena todella ihanaa palautetta asiakkailta. =)
On vaikea selittää sitä oloa, mikä antaessa hierontaa on. Olen kertonutkin kavereille täällä, että se on itselleenkin kuin meditaatiota tai terapiaa. Hieno tunne. Sitä ei voinut tietää etukäteen...
No, sitten illalla menimme katsomaan Halloween-kulkuetta Manlyyn, mutta myöhästyimme... törmäsimme kuitenkin Kallisiin ja Ruutuihin. Sieltä jatkoimme Ruuduille, jonne meidät oli kutsuttu Halloween-bileisiin. Kuvaaminen unohtui... Alma oli Hermione, Otso oli tekaissut "kipsin" käteensä ja Osmo oli Ben Ten Merja-emäntä oli upea pinkissä tukassaan, harmi, ettei ole kuvia. Tässä pari kuvaa kuitenkin syötävistä, mitä veimme sinne... Alma voitelee pullakäärmettä, joka on matkalla uuniin. Alempana "jättiläisen hikisiä isovarpaita".



Otso oli Kallisen Valtterin luo leikkimässä Bribie Islandilla. Hain hänet kotimatkalla. Lotta olikin meillä yötä ja Osmo sai olla Ruudun Valtterin luona yötä. Kaikille kivaa! =) ... ja meillä aikuisilla pää piukassa asiaa...kuka pitää viedä, kuka hakea, milloin, mistä, minne... Huh huh! =)
Lotta kosi aamulla Amosta oikein sormuksen kera. Amos suostui...leikisti. ;) Lotta pohdiskeli, että voi voi... taitaa mennä kuitenkin vielä 20 vuotta ennenkuin hän saa niitä kovasti toivomiaan lapsia!
Muita juttuja...
Aurinko on nyt jo polttava. Olkapäät kärähtävät tunnissa, jos ei ole suojaa. Kaikella on AINA toinen puoli... ihanan auringon valolla, lämmöllä ja energiallakin! (Merja kertoi, että 80% queenslandiläisistä sairastuu melanomaan. En tiennyt, että luku on niin suuri.)
Lopuksi vielä mammalle se kukkiva jakarandapuu! =) Se on minulle Australian symboli. Rakastan sen värejä, muotoja ja kukkia! Se on kuin kukkiva sinikellopuu!
Me totuttelemme tyhjältä tuntuvaan kotiin. 3 kk meillä on ollut vieraita. Nyt on 3 viikon paussi! No, puuhaa riittää... tänä aikana hoidamme asioita, jotka ovat jääneet, kun olemme nauttineet niin vieraidemme seurasta. Ja tenttiäkin pitäisi taas.... Tein kaksi tenttiä VIIME viikolla, johan lomailun pitää riittää! =)
Noin 3 viikon kuluttua siis saamme tänne MUMMIN ja VAARIN! =) Tervetuloa teille! =) Me odotetaan teitä ihan pikkasen vaan. ;)
Ja sitten 5 viikon kuluttua... HENNA ja OTTIS! Tervetuloa jo teillekin! Kyllä meidän nyt kelpaa!
Nyt pitää mennä vielä vähän siivoamaan...meille tulee huomenna matonpesijät. Täällä on LATTIAMATTOJA jokaikisessä kodissa, ainakin makuuhuoneissa. Pitää siis lähteä keräämään viimeiset legot, kuulat, narut, aarteet, palikat, parittomat sukat ja omenanrontit lasten lattioilta! =)
5 kommenttia:
Kyllä huomaa että olette kotiutuneet sinne todella hyvin. Olette saaneet paljon uusia ystäviä ja paljon rakkaita sukulaisia vierailee luonanne. Olen onnellinen puolestanne =D Ihana seurata blogianne.
-Halauksin Sari from savo
Kiitos kommentista, Sari. Joo...olemme kyllä kotiutuneet. Enpä olekaan raportoinut tunteista viime aikoina...olen keskittynyt taltioimaan valokuvia ja tapahtumia vieraiden kanssa... Ehkäpä on aika pohtia blogissakin, mitä nyt! Miltä tuntuu reilun vuoden jälkeen...
Kiitos kauniista kommentista, kaikkea hyvää teille! =)
Nina
Pikku tarkennus, itse asiassa 80% sairastuu ihosyöpään, yleisimmin kuitenkin "harmittomampaan" tyvisolusyöpään (vai olikose sen niminen suomeksi...). Aussit nimittävät näitä syöpiä sunspoteiksi ja käyvät poistattamassa niitä lounastunnilla. Jokaisella noin nelikymppisellä työkaverillani on ollut ainakin yksi tällainen syöpäkasvain!
Kiitos tarkennuksesta, Merja! Noinhan se olikin, aivot jumissa, kun ei nuku öisin... No, ehkä ensi vuonna saan jo nukkua. Toivossa on hyvä elää! =)=)=)
Nina
AIVAN MIELETÖN PUUUUUUUUUU:)<3<3<3
Lähetä kommentti