Kun tänne tuli, oli totuttava elämään fyysisesti ilman läheisiä. Toki läheiset ovat jutuissa, ajatuksissa ja sydämissä aina, mutta ei voi poiketa kylään, kutsua kylään tms. Nyt tuntuu paitsi etuoikeutetulta, ihanalta, kivalta, mukavalta, hauskalta, innostavalta ja mahtavalta saada Suomesta omat vanhemmat tänne putkeen, myös tavallaan oudolta. =) Olemme niin tottuneet elelemään keskenämme, olemaan ilman lastenvahteja ym. niin vuoden tauon jälkeen tuntuu kutkuttavam jännältäkin saada perhettä kasvamaan isovanhemmilla ja apukin on suoraan sanottuna enemmän kuin tervetullutta ja tarpeen. =)
Että tervetuloa vaan sitten mamman jälkeen pappa, Sirpa, mummi ja vaari - ja Henna ja Otto!!! =)
Amos tänään aamulla. Ylhäälläkin on nyt 2 hampia; yhteensä siis 4.
Oltiin ostoksilla Janin tultua töistä (ja ennen uudelleen töihin menoa...), sieltä muutama kuva. Almakin oli mukana, kun oli kipeä, eikä voinut mennä kouluun. Iskä ja tytär vähän poski poskea vasten.
Ja äiree ja pikkupoika.
Oltiin kaffella.
Murunen muffinssia maistiaisiksi, eka kertaa, vähän niinkuin hampaiden kunniaksi... vaikkapa. =)
Sen jälkeen hypnotisoitunut katse muffinssiin...lisää, kiitos! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti