Arjen iloja

Päivät kuluvat huimaa vauhtia. Töitä, tenttiin lukemista, harjoituksia, palavereita, projekteja, lasten kouluasioita, muita asioita, ruokaa, tiskejä, pyykkiä... Mamma on pysynyt hienosti menossa mukana. Onneksi arkeen mahtuu myös ihania kävelyretkiä, kahvihetkiä, juttutuokioita, hauskoja yhdessäolon tilanteita... Sain myös ihanan viestin rakkaalta ystävältäni, jonka neljä lasta ovat jo täysi-ikäisiä. Viestin sisältö oli suunnilleen, että me pienten lasten äidit osaisimme nauttia näistä ajoista. Yhtäkkiä ne ovat ohi ja talo hiljainen. Että siinä tilanteessa (vaikka nauttiikin toisaalta rauhasta ym.) voisi antaa kuitenkin melkein mitä tahansa, että saisi elää edes yhden päivän vielä tätä aikaa. NO, sitä odotellessa...takaisin tähän päivään! =)

Tässä pikku tapahtumia parin viime päivän ajalta.

Tämä kuva on vielä lauantailta ja Chambers Islandilta (Sunshine Coast... Otsoa ei kuvassa, kun oli afl-pelissä, eikä mukana).


Laitan tämänkin vielä, kun on niin kiva kuva. Eli lauantaista... Saaran äiti Kaisa ja pikkusisko Alisa ja meidän Alma.


Mamma "opettaa" Amosta ryömimään ja konttaamaan. =)


Muuten... Amos on kuin onkin oppinut ryömimään, konttaamisen alkeita ja olenkohan maininnut, ehkä ylöskin on tullut 2 hammasta...yhteensä siis 4. Laitan konttausvideon lähipäivinä. Hän myös istuu itsekseen, hänet uskaltaa jopa siis jättää yksin istumaan esim. maton päälle. Voi vielä kupsahdella, mutta yleensä osaa ottaa tukea kädellä. Hän on taas oma itsensä, kun melkein 2 viikon sairastelu on vihdoin ohi.


Tästä näkyy hampit.


Olemme odottaneet legendaarista "mamman stroganoffia" melkein vuoden. Tässä sitä nyt valmistellaan ja...


...tässä nautiskellaan!!! =) Olemme toivoneet sitä pakastimeen niin paljon kuin mamma jaksaa tehdä. =)


Sunnuntai oli lepopäivä. Tämä perhe on ollut pyörremyrskyn silmässä... ihan vaan niin paljon tekemisen ja sairastelujen vuoksi. Nyt alkaa tuntua vähän normaalilta... Kävimme kuitenkin vähän kävelyllä aivan lähellä, Manlyssä, markkinoilla. Tässä kuvia sieltä. (Otso ei ollut mukana, oli pelaamassa rugbyä kentällä.)

Mosaiikkitaidetta rannassa.


Jos Alma näkee ihanan kiipeilypuun, hän on siellä hetkessä.


Samooja.


Kauko-ohjattavia pikkupurjeveneitä.


Ja niiden ohjaajia. ;)


Mekin joskus samassa kuvassa. =)


Iltapäivemmällä ajelimme Mt Cootcha:aan maisemaihailuille ja kaffelle.


Osmo-pikku taiteilija (tullut toivottavasti kummitätiinsä) ;)... hänellä oli reppu mukana ja siellä paperia, kynät ja kaksi banaania! Ja kun jätski oli masussa, alkoi taiteilut huimissa maisemissa, vai mitä? =) (Tuomas E. tunnistaa ehkä paidan?!?) =)


Äidin taustalla Brisbane.


Väriloistoa; kukkiva puu ja sateenkaaripapukaija.


Osaamme arvostaa tätä luontoa ja ympäristöä, missä saamme asua. Vieläkin ihastelemme juuri erityisesti luonnon kauneutta ja retkimahdollisuuksia lähes päivittäin. MUTTA nyt, kun on vieras Suomesta ja hän näkee kaiken tuoreeltaan, huomaamme, miten tottuneita olemme kuitenkin moniin asioihin. Äiti on "aivan myyty". Hän nauttii joka sekunnista. On myös antoisaa nähdä ja kokea itse asiat, joista olemme vain kertoilleet tai näyttäneet kuvia. Luulen, että vaikka äiti ja muutkin läheisemme ovat ymmärtäneet, miksi tänne lähdimme, niin tämä syventää ymmärrystä. Täällä on tosi ihanaa elää. Äiti puhuu jopa paratiisista! =) Ihan paratiisia ei jokaisen riidan selvittely, kitinän kuuntelu tai iänikuinen siivoaminen ole, mutta ympäristö on kyllä aika täydellinen. Tietenkin riippuu, mistä tykkää... Heh! Rouva Himanen kaipaisi varmaan lunta. (Terveisiä Lauralle, jos luet tätä...) =)=)=)


Lopuksi vielä Vesalle terveisiä; mamma kuvasi VESAN. ;)