Kevät Suomessa, syksy Australiassa

Sain jokin aika sitten sähköpostin, jossa Jossu (jolta myös lupa tämän julkaisuun) kertoili mukavasti arjestaan kahden lapsen kanssa ja kevääseen heräävästä Suomesta. Sitä oli ihana lukea ja tuli sellainen olo, että kaikkea ei tarvitse kokea itse paikan päällä. Tunnelman voi aistia niin hyvin esimerkiksi tällaisesta kuvauksesta. Tässä ote tekstistä:

Valkovuokot lopettelevat kukintaansa. Voikukat ovat parhaimmillaan. Vaahterat kukkivat. Hevoskastanjat ja paratiisiomenapuut ovat nupulla. Tulppaanit helottavat puistoissa. Mustikka kukkii. Oravanmarjat pienillä nupuilla. Koivuissa on paikoin lehtiä jo niin paljon että ne havisevat tuulessa. Ihanaa kun tulee taas valoisa aika.

On ollut kiva lukea myös muita sähköposteja, kortteja ja kirjeitä, joissa kuvaillaan keväisiä asioita. Yksikään ei ole kirjoittanut, että kevät tuntuisi tylsältä. =) Tai että valo häikäisisi liikaa... tai että lämpö olisi ahdistavaa. ..

Hassua on, ettei kokemuksia voi jakaa yhtäaikaa. Nyt me välillä palelemme, eikä aurinko edes lämmitä aina. Mutta kun aikanaan Suomessa koittaa taas syksy, me emme voikaan samastua siihen, kun sitten täällä alkaa taas olla kuuma ja mennään vielä kuumempaa kohden samaan aikaan kuin Suomessa valmistaudutaan talveen, tsempataan itseään kestämään pimeyttä ja toivotaan lumista talvea.

Tässä kuvassa oltiin lähdössä Janin kanssa kävelylle, kello oli jotain 10-11 ja fleece-takki ei ollut yhtään liikaa.

Nyt just on aika lämmintä ulkona pitkästä aikaa! Kallisen Valtteri on leikkimässä meillä, siskollaan on voimistelukisat tässä melkein naapurissa. Tässä Valtteri ja Amos tutustuvat.