PUOLI VUOTTA Australiassa!!!

Päivälleen 6 kk sitten lentokoneemme laskeutui Australian mantereelle! Olo oli utelias, innostunut, iloinen ja jännittynyt, mutta myös jotenkin hyvin sekava! MIKÄ meitä odottaa? MIHIN me oikein olemme menossa? Onko tämä unta vai totta? =)

No...kone ei jäänyt lillumaan ikuisesti ilmaan, vaan se todellakin laskeutui Australian maan kamaralle, astuimme koneesta ulos ja elämä täällä alkoi! =)

Nämä kuukaudet voisi jakaa tavallaan vaiheisiin... Eka "vaihe" oli ihan vaan aikaerosta toipumista ja pikkuhiljaa tajuntaan menevää tietoa siitä, että nyt me olemme täällä, emme enää suunnittelemassa matkaa, kuten viimeiset pari vuotta olimme tehneet.

Toka "vaihe" voisi olla vaikka se, kun aloimme hoitaa asioita. Niitä olikin järkyttävän pitkä lista...varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna! Samalla totuttelimme mm. vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja muihin paikallisiin asioihin tapoihin ja käytäntöihin. Asioiden hoiteluun kuului mm. asunnon etsintä. Sen löydyttyä koulun valitseminen lapsille...sitä seurasi koulupukujen ja -tarvikkeiden hankinta, sekä koulusysteemeihin tutustuminen yms. Pankkitilit, ajokortit, "kela"-kortit, puhelinliittymät, nettiyhteydet, lääkärin valinta, Janin kurssit, mun opintojen alkaminen...lista olisi PITKÄ...

Kolmas "vaihe" oli asioiden hidasta asettumista ja hoidettavien asioiden vähenemistä. Vieläkin oli koko ajan jotakin... niinkuin elämässä yleensäkin aina tietenkin.. Tähän vaiheeseen liittyi kuitenkin monenlaista tottumista ja pientä juurtumista. Näki luonnon kauneuden, muttei enää huokaillut ihastuksesta joka puskan kohdalla. Kävellessään havainnoi asioita, muttei pyöritellyt päätään kuin turisti. Osasi vastata small talkiin jotakin... =) jne. Koti alkoi tuntua kodilta...

Neljäs "vaihe" on tavallaan meneillään nyt.... voisi ainakin ajatella niin... Janilla on töitä, mulla on opiskelupaikka, lapset ovat tottuneet kouluun (myös Osmo), vauva on syntynyt... Nyt eletään elämäämme täällä, ei ole päivittäin asioita, joita pitäisi selvittää. Meillä on vakkarikaupat, -kahvilat, -puistot jne. =) Meillä on ihania ystäviä, joita emme ehdi edes paljon tapailemaan arjen täyttyessä oman perheen asioista.

Tämä "neljäs vaihe" varmaan nyt sitten vaan kestää?!?

Kuulostaa hölmöltä mainitakin, että PALJON on mahtunut näihin päiviin, viikkoihin, kuukausiin... Niinpä tietenkin on. Tulimme hakemaan mm. auringon valoa ja lämpöä, kokemuksia, kielitaitoa, uusia asioita, sitä että perhe ehtisi viimein olla paljon yhdessä... No, niitä kaikkia olemme nyt saaneet. Saa siis olla kiitollinen! Ja niin me todella olemmekin.

Isosti sopeutumiseemme ja viihtymiseemme on vaikuttanut (auringon lisäksi) serkkuni Marian panostus perheeseemme. Ensimmäiset 10 päivää Marian luona olivat todella ikimuistoiset. Niitä päiviä on seurannut monenlainen apu, Alman ratsastustunnit, hyviä neuvoja, tukea... Sydämellinen KIITOS Marialle ja myös Phillille KAIKESTA!


Yhteydenpito Suomesta on myös ollut runsasta, se on ollut IHANAA! Vaikka ihmiset pysyvät muutenkin sydämessä ja mielessä, niin toki on hienoa, kun kuulee aktiivisesti ystävien ja läheisten kuulumisia, saa kuvia yms.

No...mitä tällä hetkellä ajattelemme Australiasta kotimaana?!?

Jokaisen meidän vastaus olisi tietenkin vähän erilainen. Mutta yritän nyt vähän yleistää... Me kaikki pidämme ainakin seuraavista asioista: ilmasto, luonto, ulkoilmaelämä (mahikset ulkoilla ja tehdä asioita ulkona paremmat kuin Suomessa, koska ympäri vuoden on lämmintä ja valoisaaa), elämäntyyli (rento) ja ihmiset (mukavia, avuliaita, luontevia). Oikeastaan ei ole mitään, mistä emme pitäisi... Jotain pientä tietenkin on...esim. koemme, että monien asioiden hoitaminen on hiukan monimutkaisempaa tai pitkäkestoisempaa kuin Suomessa, mutta loppujen lopuksi nekin aina hoituvat. Mahdollisuudet tuntuvat olevan vähän paremmat täällä kuin Suomessa...esim. opettajat tienaavat todella hyvin (ainakin yksityiskoulusisa, en tiedä valtion kouluista). Eli jos jäisimme tänne ja molemmat opettaisimme privaattikoulussa, taloudellinen elämänlaatu olisi ihan erilainen kuin Suomessa.

Tästä pääsemmekin aiheeseen, mitä Suomesta kaipaa tai mitä ajattelemme sinne paluusta NYT! Me kaikki viihdymme todella hyvin. Samaan aikaan silti on asioita, joita kaipaa Suomesta. -tietenkin. Koti-ikävän määrä ja laatu riippuu täysin siitä, kenestä meistä puhutaan ja minä päivänä puhutaan. On aikoja, jolloin Otso ja Almakin toteavat, että voisivat vaikka jäädä tänne. Näitä kommentteja on usein edeltänyt erityisen kiva viikko tai kaksi... On myös päiviä, kun on kova ikävä isovanhempia tai kavereita. Silloin kysellään varovasti, milloin ehkä palaamme Suomeen... Osmo ja Jani miettivät ehkä vähiten koko asiaa... =) Ja mä taidan kaivata eniten... En haluaisi vielä palata Suomeen, mutta ikävöin aika paljon läheisiä ystäviä ja lähisukulaisia.

Kai se on niin, että jos saisi valita muutama kymmenen ihmistä tänne, tänne olisi ihan kiva jäädä!