Kolmas ja neljäs päivä

Koira on kiva kaveri!!! Lapse mankuvat jo nyt niin paljon lemmikkiä, jopa koiraa tai hevosta, että piti jo jyrkästi kieltää mankuminen ja todettiin, että palataan mahdollisesti aiheeseen vuoden kuluttua. =D
Lähdimme vuoristoon Murphy'sCreek-nimiseen paikkaan yhdeksi yöksi. Ihan ensimmäiseksi lähdimme hurjalle Jeeppiajelulle... Itseasiassa...se todella tuntui aluksi HURJALLE, ennenkuin luotti, että auto ei lennä rotkoon. Minä ja Otso oikein pelättiin... =( Melkein suoralta seinältä tuntuvaa tietä ylös ja alas... Lopulta se kyllä oli aika HAUSKAA!!! Tässä vielä Otsoakin naurattaa.

Osmo pääsi kuskiksikin.

Kävimme kävelyillä. Tässä yksi wallabien eli pienten vuoristokenguruiden juomapaikka. Tämä oli kiva lepopaikka. Phill ihmetteli, miksi lapset haluavat heittää kiviä veteen aina, kun tulee jokin vesipaikka. Lieneekö tämäkin jo pienenpieni kulttuuriero?!?


Iltanuotion sytyttämistä.

Mitäs tykkäätte auringonlaskun maisemista...=)


Pimeä tulee täällä todella nopeasti, kun hämärtyminen alkaa. Muistaakseni Kanariasaarilla oli samanlaista. =) Grillasimme supermureita jättipihvejä, sipulia padassa ja siten leipää ym. iltapalaksi. Tässä kuva "billy tea":stä. Eli "billy" on tuo astia, mikä laitetaan nuotioon ja siinä' vesi sitten alkaa kiehua. Täällä juodaan ilmeisesti teetä enemmän kuin kahvia.


Osmon toiveesta lähdimme illallisen jälkeen "koalanetsimisajelulle". Jani ajoi, että sai vähän tuntumaa siihen, että ratti on oikealla yms. Phill etsi spottivalolla eläimiä...ei nähty kyllä yhtään, mutta oli jännää. Pikkuetsijä vain nukahti melkein heti. =)


Seuraavana aamuna paistoimme tikkuleipää "damp bread". Kävi hauskasti... Minä laitoin suomalaiseen tapaan ohkaiseen päähän taikinan ja koska taikina oli vähän liian kosteaa, pinta jäi kokkareiseksi. Phill naureskeli muotoa ja totesi, että ne olisi kannattanut myös laittaa paksumpaan päähän; a) koska hän oli vuollut ne kauniiksi ja ne eivät olleet maanneet hiekassa ja b) koloon mahtuu jälkeenpäin enemmän hilloa! =)


Menimme pikku kävelylle ja lammelle uimaan (lapset menivät). Tästä Osmo ja Alma ja Phill jatkoivat suorastaan sankarillisen retken. KAKSI TUNTIA erämaakävelyä n. 28 asteessa ilman eväitä; vettä toki oli. Phill ihmetteli vilittömästi kaksi päivää lasten sisukkuutta, kestävyyttä ja Alman kiipeilytaitoja ja loputonta uteliaisuutta luontoa kohtaan.

Alma oli itseasiassa vähän eksynyt, mikä tietenkin pelästymisen vuoksi verotti myös voimia. Jälkeen päin voi todeta, että kokemus oli hyvin opettava ja ikimuistoinen. Hänen oli pitänyt odottaa tietyllä paikalla ja Phill luuli, että Alma ymmärsi, mutta Alma olikin jatkanut ja jatkanut...ja eksynyt. Phill kiersi tällä välin OSmon kanssa helpompaa reittiä, eikä Alma ollutkaan kohtauspaikalla. Phill oli alkanut huudella Almaa ja tyttö sai suunnistettua Phillin luo äänen perusteella.

Tässä nautitaan eväitä ponnistusten jälkeen. (Me muut olimme nokosilla tällä aikaa...ei oltaisi ansaittu eväitä...) =)

Kävelimme vielä hiukan lähimaastossa; siellä oli mm. vanhoja kuparikaivoksia, jyrkän rinteen alapuolella oli mielenkiintoinen luola.



Sitten alettiin pakata ja ajettiin takaisin kotiin Ipswichiin. Keskeneräinen mökki oli mielenkiintoisen muotoinen. (Niin... ja veden ja sähkön lisäksi puuttui vielä huussi, eli käytiin puskap**kalla.)