Me kuunnellaan heviä

...ja lauletaan ja soitetaan kans!

King Island-kävelyllä

Tämä on se saari, joka on vilahdellut paljonkin blogissamme, eli laskuveden aikana oi kävellä merenpohjaa pitkin pikkuruiselle saarelle. Ruudut veivät meidät sinne aikanaan ensimmäisen kerran ja se teki meihin suuren vaikutuksen silloin. Kävellä meen pohjaa pitkin. =) Myös sen rannan alue ja uusi leikkipuistoalue on todella viihtyisää. Siispä olemme vieneet aina vieraamme sinne. =)

Henna, Otto, Otso, alma ja Osmo Brisbanessa

Noin viikko sitten Henna vei lapset Citycat - ajelulle, museoon, syömään ja kävelylle Brisbanen keskustaan. Tässä muutama kuva sieltä. (Otso oli kipeä jo tällöin, eli kuvissa ehkä vähän vähemmän hymyilevä...)

Lähdössä, eli asemalla.


City-cat, eli jokitaksi. Tämä ajelu on mukava. Näkee kaupungin keskustaa joesta katsottuna ja varsinkin kuumana päivänä viima viilentää ihanasti.



Jokimaisemaa.


He olivat menneet maailman pyöräänkin, hui! =)


Apinoiden evästauko!


Tällä purtilolla on seilattu maailman ympäri.

PIkainen tervehdys

Täällä porskutetaan! Buranan voimalla! Minä en ole ollut näin kipeä vuosiin, muttei malta olla enää vuoteen pohjalla; Henna ja Otto lähtevät kotiin huomenna! Melkein kaikki ovat sairastaneet, minä ja Otso rajuiten. Onneksi Henna on täysin terve ja Otto lähes!

Niin, päivitystä luvasta retkistä ja hetkistä viime päivistä, kunhan tulee aikaa.

Halusin sanoa kuitenkin edes MOI! =)

Olemme juuri lähdössä Gold Coastille rannalle, valtameren aaltoihin sairauksia, murheita ja tulevaa ikävää hukuttamaan! -Buranan voimalla!

Kuvaksi yksi Hennan ja isojen lasten retkikuva Brisbanesta!

Sekalaisia otoksia Hennan ja mun kamerasta ja ajatusten virtaa kuviin liittyen

Henna ja Otto lähtivät tänään aikaisin aamulla Fraser Islandille, paratiisisaarelle. Tästä klikkaamalla voit kurkata tietoa saaresta. Tulevat huomenna takaisin.


Mulla kroppa ei enää pysynyt tahdissa mukana ja mulle nousi yhtäkkiä korkea kuume pari päivää sitten... tämäkin päivä on mennyt toipuessa. Tuntuu, että tarvitaan vielä huominenkin. Niin monta asiaa on vaan sattunut tapahtumaan yhtäaikaa ja päässä pyörii monenmoisia asioita. Pysäytettiin, kun ei itse osannut pysähtyä. Mitenkäs näin on päässyt käymäänkään... pitää taas ryhdistäytyä itsensä hoidossa ja keskittyä elämässä oleellisimpaan! Luulin jo oppineeni, mutta näköjään sitä lipsuu salakalavasti, jos ei ole tarkkana. Siis lipsuu siihen, että unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa. Äidin rooli on vissiin venyä, taipua, kestää ja jaksaa. Se sujuu ikäänkuin itsestään ja sitä vaan näkee arjen ja lasten tuoman ilon, eikä jotenkin suo itselleen väsymistä ja lepoa. Tällä en väitä, etteivätkö miehet tekisi samoin. Mutta en voi puhua heidän puolestaan.

Muistan, kun olin pieni ja äiti oli kipeä. Se tuntui siltä, ettei mikään voi enää onnistua, eikä mistään voi selvitä, kun äiti on sairas. Se oli jopa pelottavaa. Kun äiti alkoi toipua, heräsi toivon kipinä, että kaikki järjestyy ehkä sittenkin. Siinä on ehkä jotain yleismaailmallista. Nimittäin minä kun en juurikaan sairastele sain tällä kuumeellani lapset ihan pelästyksiin. Osmo hokee itsekseen "mummy´s sick, so sad"... Otso käy halimassa ja silittelemässä ja kyselee, tarvitsenko jotain, ihan mitä vain, niin hän kyllä tuo. Alma arvioi katseellaan sairauteni astetta, ei sano ääneen mitään. Amoskaan ei kitise ihan niin paljon kuin on viime aikoina tehnyt.

No, nyt muutama kuva!

Tämä on otettu ihan ensimmäisinä päivinä... näin lapsukaiset löhöilivät Sauvossakin milloin heillä, milloin meillä. Miten lämpimältä tuntuu, että he voivat tehdä sitä täälläkin, Brisbanessa! =) Olemme keskustelleet nyt pitkästä aikaa aiheesta Suomi-Australia. Perheemme ajatus aiheesta on lähinnä "päivä kerrallaan", niinkuin on alusta asti ollut. Täällä on todella ihanaa asua, mutta niin on Suomessakin, jos vaan oppisi kestämään pitkän pimeyden...


Henna meni Oton, Otson, Alman ja Osmon kanssa hauskaan vesipusitoon. (Samaan, missä olivat papan ja Sirpan kanssakin.) He pulikoivat iltakahdeksaan asti! =) Sillä aikaa minä, Jani ja Amos olimme Tampuriinivuorella ja Kultarannikolla!

Ensin uimamaisterit!



Sitten me "pienet" iltakävelyllä rannalla.

"Hiekka on hyvää, nam nam."


"Mennään varpaita kastelemaan!"


"Tässä jo kastuu varpaat...hei kuule, ei puhuttu mitään uimisesta."



"Katsos nyt iskää, iskä kuvaa...tosi mielenkiintoista, eikö vaan..."


"Okei, no mennään vähän syvemmälle...voihan vaatteet riisua ja autossa on kyllä lämmintä!"


Aurinko laski mailleen ja haimme loput vesipuistosta!


Kolmen kopla joulun tienoilla. Otto on ihanasti jaksanut leikkiä myös Osmon kanssa. Voi, kun sisaruksetkaan eivät kyllästyisi niin helposti toistensa seuraan, vaan osaisivat iloita siitä... No, kai se on joku luonnonlaki...


Tämä on Otson graduationiltana otettu...vähän on tärähtänytkin, mutta laitan tänne, kun on kuva, jossa meillä on päällä muuta kuin hikinen toppi, likaiset sortsit tai uikkarit. =)


Ja lisää elämyksiä. Otto silittää ihan oikeaa kärmestä! Tää oli joku python.


Käytiin Brisbanessa eräänä päivänä; Kaija, Pekka, Henna, Alma, Amos, minä ja Jani. Matkustettiin junalla. Tässä fiilistellään, nautitaan tunnelmasta, aistitaan ääniä, tuoksuja ja ihastellaan joidenkin rakennusten ulkomuotoja - ja sammutetaan kohta janoa! Henna ja Jani.



Laitan vielä kuvan koulun pihalta. Koulu rytmittää perheen arkea tosi paljon. Tämä kuva on otettu ehkä 2. viim. koulupäivänä viime vuonna. Loma on tehnyt kaikille hyvää. Mutta jo alkaa olla äidin mielessä kouluasujen täydentäminen; Osmolle sininen hattu. Vain prepiläisillä on keltainen, eli hän tarvitsee uuden. Otsolle pitää hankkia koko repertuaari Hänhän menee yläasteelle, eli puku vaihtuu. Pitää miettiä, kenen reppu on liian rikki uuteen vuoteen, kuka tarvitsee kengät, kuka uuden lunch boxin. Noh...vielä reilut 3 viikkoa aikaa siihen! Ja jottei aika kävisi liian pitkäksi, tässä samalla pitäisi tarttua taas opintoihin -ja muuttaa! Juu, löysimme pari viikkoa sitten uuden, sopivan kodin. Siitä enemmän myöhemmin, kun saamme kuvia ja se on ajankohtainen...eli noin 3 viikon kuluttua!



Ja tämmöstäkin meillä pääsi tapahtumaan...nam nam! (Jos joku huolestuu, niin varmistan ja tarkennan, että hän ei onneksi oppinut käyttämään viinilaskuria, kunhan nykertää muovinpalasia.) =)

1.1.2009

Ihanaa aloittaa uusi vuosi. Viime vuonna tähän aikaan olimme vielä varsin keskellä sopeutumista ja tottumista täällä asumiseen ja elämiseen. Lisäksi olin viimeisilläni raskaana. Janin työt olivat epävarmoja jatkon kannalta jne. Nyt olen lähes valmistunut uuteen ammattiin, Jani on edennyt tasaiseen tahtiin töissään, sopeuduttu ollaan ja vauvakin on kohta 1-vuotias. Varsin kiinnostavaa lähteä tähän vuoteen...

Toivottavasti kaikilla läheisillämme ja ystävillämme siellä Suomessa ja täällä Australiassa (ja muualla päin maailmaa) on edessä hyvä vuosi!

Me vietimme eilisen tosiaan Hennan, Alman, Lotan ja Amoksen kesken kotona. Tässä aterialla. Almalla ja Lotalla pellekampaukset ja pellemeikit juhlan kunniaksi. =)


Oli oikein rauhallista ja mukavaa, aikuiset menimme nukumaan klo 21 jälkeen. Tytöt valvoivat pidempään. Amos ei tuntunut kuumeiselta enää, mutta oli hyvin levoton koko yön... ehkä se on lääkärireissu edessä huomenna. Korvatulehdusta epäilen. Voi olla myös, että tämä kuumuus ja kosteus ottaa vaan pattiin...

Amos maisteli marinadeja grillivälineistä. Taisi olla hyvää!


Lisään kuvia poikien uudesta vuodesta Kallisilla, jos jaksan. Nyt uimaan -taas...tosin uimavesi on niin lämintä, ettei se kauheasti edes virkistä! Vielä kaksi kuukautta kesää... Glups! =)

Australia Zoo ja vähän muutakin... JA hyvää uutta vuotta!!! =)

Elämä on nyt niin täyttä, ettei oikein löydy rakoja, jolloin esim. kirjoitella blogiin kuulumisia. Nyt kuitenkin uuden vuoden aaton kunniaksi kuvia ja juttua.

Nautimme juuri kengurulounaan. =) Jani ja pojat ovat lähdössä Kallisten bileisiin Bribie Islandille. Minä, Henna, Alma ja Amos jäämme kotiin. Amos ja isot bileet eivät vielä oikein sovi yhteen. Sitäpaitsi hän on kuumeillut kaksi päivää, hyvä siksikin lepäillä kotosalla. Alma saa kaveriksi Lotan, joten kaikilla on varmaan mukavaa!

Täällä on kuuma! Auringossa on nyt 44 astetta! Tarkenee, juu. Uima-altaan vesi on sellaista kylpyveden lämpöistä, mutta virkistää se vielä vähäsen silti. Otson luokkakamu Ryan oli meillä eilen. Tässä Otso, Ryan ja Otto pommittamassa.


Iltapäivällä teimme simmpukkataidetta. Siihen osallistui Henna, Otto, Osmo, Alma ja minä.


Tässä Alman koala. Korvina, silminä, ja nenänä simpukat. Oikeaa hiekkaa liimattuna myös. Muut taiteilivat rakkaus-, sateenkaari-, avaruusolio- ja lusikkajuttuja. =)


Olimme Tapaninpäiväajelulla Ipswichissä. Hepat Missy ja Bluey saivat jouluasun.


Amoksen kummitädit tutustuvat toisiinsa lunchin teon lomassa.


Teimme retken Australia Zoo:hun pari päivää sitten. Se oli kyllä ihana paikka...jos tykkää eläimistä ja me tykätään! =)

Dingoja lintupaistin äärellä.

Kasuaari.


Joku "dinosaurusten aikainen" LISKO... se oli valtava ja... ei tästä maailmasta... =) (Muistelen sen olleen 2,5 m.)


Söpöjä koaloita oli tietenkin myös.

Kärmeksiä oli myös. Tässä Carpet Python 3 m, 150 kg... se kannettiin sisään 3 miehen voimin.


Näytösareenan ympärillä oli muutama eri käärmelaji hoitajien hellässä huomassa.


Tipuja oli jos jonkinmoisia. Ne olivat toinen toistaan kauniimpia ja uskomattoman hienosti koulutettuja.



Tässä Terri Irwin syöttää korokotiilia. Terri on edesmenneen Steve Irwinin vaimo. Steve oli eläinten ja luonnon suuri ystävä ja suojelija, erityisesti krokotiilien. Hän kuoli muutama vuosi sitten tutkiessaan rauskuja. Keihäsrausku osui suoraan sydämeen.


Katsomossa olivat myös heidän lapsensa Bindi ja Robin.


Havainnollistamista krokotiilin käyttäytymisestä. Kun krokotiili on vedessä, se aistii tärinän ja syöksyy yllättävän nopeasti saalista kohti.


Tämän kokoinen krokotiili on pyydystetty vuonna 1970. Onneksi tässä vain malli. =) Itseasiassa tässä ei näy oikein sen kokoa... se oli käsittämätön...esihistoriallisen otuksen näköinen. =)



Mutta katsokaapas näitä!!! Minä olin ehkä vaikuttunein näistä kilppareista.


Henna silittämässä kengurua.


Elefantit pöllyttävät hiekkaa päälleen.


Lapsukaisia.


Nokkasiiliä ihmetellään.


Kaikenlaisia liskoja näkyi paljon. Water dragoneja suorastaan vilisi jaloissa. Tässä yksi kylvyssä.


Amos jaksoi hienosti matkassa mukana.


Nyt sitten valmistaudumme uuden vuoden aattoon... luvassa herkuttelua, menneen vuoden pohdiskelua ja asioista kiittämistä. Rentoutumista... tänään ei mietitä, miten ehditään hoitaa kaikki ziljoona hommaa pienen ajan sisällä, jotka pitää siis tammi-helmikuun aikana tehdä... Nyt nautitaan ja nokka kohti vuotta 2009! =)

VALOISAA, ILOISTA, ANTOISAA, TERVEYDEN TÄYTTÄMÄÄ, ONNELLISTA JA IHMEELLISTÄ VUOTTA 2009 TEILLE YSTÄVILLEMME!!!