Sisarukset hellivät vauvaa

Tässä pari kuvaa isoista sisaruksista vauvan kanssa. (...jolle ei edelleenkään ole keksitty nimeä...)

Otso ja vauva nautiskelevat.


Alma rauhoittaa vauvan pitelemällä jämäkästi pienestä kädestä kiinni.


Osmosta ei nyt kuvaa, hän käy yleensä niin pikaisesti moikkaamassa vauvaa, ettei siinä ehdi edes hakea kameraa. =)

Retki vuoristoon sunnuntaina

Lähdimme sunnuntaina ajelemaan Montvillen ja Malenyn vuoristokyliin. Matkaa niihin on n.130 km pohjoiseen. Meille on suositeltu niitä ja olivat kyllä maineensa veroisia retkikohteita. Matka kulki kiemuraista vuoristotietä yhä ylöspäin ja yöspäin, ja kyydissä pääasiassa jännitti, pelotti tai hirvitti. Tien vierestä oli suora pudotus kauas alas!

Mutta maisemat olivat UPEAT! Vehreää, vihreää, kaunista! Matkan varrella näkyi myös mitä erilaisempia taloja. Me mietimme, keitä niissä mahtaa asua...oli mielettömän kauniita ja hienoja huvilamaisia taloja upeine puutarhoineen, sitten taas hökkeleitä, joissa paloi nuotio pihalla ja kaikenmaailman rättejä roikkui puiden oksilla ja pihat oli täynnä roinaa.


Kylissä oli paljon ihania omaperäisiä kauppoja (kirja-, taide-, käsityö-, luomuruoka-, karkki- jne.) kahviloita, ravintoloita jne. Suuntaamme varmasti sinne toistekin ja sinne olisi kiva viedä kaikki tulevat Suomi-vieraat.

Lapset ovat aussilaistuneet, kun pieni sade pistää lämmittelemään t-paidan sisään. =)

Jokainen lapsi sai maistiaisen herkkukarkkikaupasta.


Turkish Delight -karkkia. Pehmeää ruusun makuista herkkua, jota lasten suosikkileffassa Narniassakin syödään.


Pari katukuvaa... ei kauheen hyvää kuvia, siellä oli paljon viihtyisämpää ja tunnelmallisempaa kuin kuvissa. näyttää olevan... Täällä oli kiva kävellä ja poiketa kauppoihin.

Käytiin kaffella ja jätskillä.


Vauva keräsi huomiota naapuripöydästä. (Aussit ovat yleisesti ottaen lapsirakasta väkeä.)

Saatiin napattua kuva tavasta, miten koiria kuskataan täällä päin palloa, kun olivat parkissa!

"Alma Warhol"

Alma oli "samalla" retkellä kuin Otso viime viikolla. He kävivät Andy Warholin näyttelyssä, puistossa eväsretkellä, kävelyllä ja jossakin toisessa museossa. Oli ollut TODELLA hauskaa kuulemma. Alma oli tehnyt tällaiset.

Alma.


Alma, Roosa, Tatsie ja Jessie.

Daniel ekaa kertaa kylässä

Ystävämme Reeta ja Sami kävivät lastensa Edenin ja Danielin kanssa moikkaamassa tänään. Päivä vierähti mukavasti ja nopeasti, hyvä, kun muistettiin hakea lapset koulusta. =) Daniel on 12 päivää vanhempi kuin meidän vauva. Oli hauska vertailla kokemuksia.


Vertailtiin poikien kokoa. Vaikka meidän vauva oli isompi, Daniel oli selvästi vanhempi! Reeta, lapset tuhosivat loput cup cake:t hetkessä! =)

Projekti 1 ja 2

Projekti 1. Meidän vauvan selässä on vieläkin "tarra", jolla vastasyntyneet täällä merkataan sairaalassa oikealle äidille kuuluvaksi. Olemme pehmittäneet tarraa öljyllä ym. mutta se ei tunnu hellästi irtoavan, joten se on vieläkin vauvan selässä...


Projekti 2. Vauvalle nimi!!!

Trampoliini tuli taloon(ja vähän muutakin)

Kiitos nyt sitten vielä kerran tästä joululahjasta mummut ja mammat ja muut! Eilen vihdoin saimme sen (oli loppu koko Brisbanesta joulusta asti) ja Jani kokosi sen vielä illalla. Lapset menivät tietenkin heti testaamaan hyttysten hyökkäyksestä huolimatta.


Ja aamulla jo ennen aamiaista piti päästä pomppimaan. Ovat tosi intsinä lahjasta!!! =)


Osmolla oli eilen pelipäivä. Hän halusi vauvan katsomaan, kun hän pelaa, vaikkakin huolehti, voiko vauva katsoa pleikkapeliä, kun on niin nuori. =)

Lassi oli hetken meillä koulun jälkeen äitiä odottamassa ja moikkasi vauvaakin...taisi tykätä.


Ja edistystä on tapahtumassa Osmon esikouluaamuissa, tänään hän meni taas iloisena kuin silloin ekana päivänä, eikä ollut tullut edes itkua eron hetkellä, mikä on ollut se vaikein paikka. JEEEE!!!

Muutakin tapahtui eilen... Katsokaa tästä!


Ja VESALLE superonnittelut vielä! =D

Arki rullaa...

Tuntuu, että vauva olisi ollut meillä "aina". Hassua, koska hän on tänään 8 päivän ikäinen... ei kauheen vanha! *heh* Hän hoituu siinä sivussa ja vanha arki jatkuu! Tämän kokoisessa perheessä on monta menoa päivän mittaan ja "uutta" arjessa onkin se, että yritetään vähän minimoida lähtöjä vauvan kanssa, ettei raukkaa riepoteltaisi pitkin päivää ja häirittäisi unia jatkuvasti. Tuon ikäisellehän rauha on tärkeintä.

Vauvan lähellä on ihana olla. Otso lukee Akua vauvan "kanssa".


Alma on osoittautunut aikuisen veroiseksi apulaiseksi. Vaipat, rauhoittelu...kaikki sujuu rauhallisesti ja varmasti. Pikku-äiti on saanut isänsä rauhallisen luonteen!

Nautiskellaan toisistamme! =)


Vaavilla on ihan musta tukka ja siihen kiinnitetään huomiota hassun paljon; ehkä aussivauvat syntyvät kaljuina. =)


Ja narulla liehuu 5 vuoden tauon jälkeen pikkuisen ihmisen pyykkiä!!! =)

Osmolla on tottumista esikouluun. Kieli on tietenkin yksi tekijä, mutta meidän mielestämme myös se, että hän ollut 8 kk kanssamme kotona. Olisi Suomessakin tottumista lapsiryhmään ja ohjelmarikkaaseen päivään. Iltapäivisin hän on iloinen ja toteaa, että on ollut hauskaa tai "tänään mä totuin eskariin" ja koulun ohi ajaessamme hän vilkuttaa kouluun ja sanoo "hei heikoulu, huomenna nähdään", mutta sitten aamulla tulee kyyneleet silmiin ja sydän alkaa hakata. =( Mutta KYLLÄ SE SIITÄ! Edistystä alkoi mielestäni tapahtua vauvan synnyttyä, eli hän oli sitäkin varmaan jännittänyt.

MUTTA siis eräänä päivänä Jani oli vähän aikaa aamulla siellä tukena ja turvana ja sai napattua pari aika kivaa kuvaa. Ei luulisi, että on tylsää mennä eskariin, kun tytöt tulevat halimaan...


...ja pusimaan!

Sunnuntaikävelyllä

Sunnuntaina 10.2. vauva heräsi ensimmäistä kertaa kotona makoisilta pitkiltä unilta.

Lähdimme pikku kävelylle aamupäivällä koko perheen kesken. Sekalaisia kuvia matkan varrelta, kiersimme vain korttelin hissukseen.


Tämä kuva on talomme edestä. Olemme nimenneet tämän "Sydänpuuksi". (Tämä on se, mikä kukki joulua ennen punaisenaan.)

"Pikku-Muffinssi" kulki vaunuissa ja työntäjä vaihtui monesti matkan varrella.

Vauvan syntymä ja ensipäivät

No niin! Nyt tulee sitten kuvia ja tarinaa pojan elämän ensitaipaleelta. Hän nukkuu nyt rauhallisesti pylly pystyssä sängyssään. Hän vaikuttaa hyvin rauhalliselta persoonalta. Hän syö ja nukkuu paljon, eli on oikea pikku enkeli. =) Esimerkiksi viime yönä nukkui 8,5 tuntia... ja siis syömättä... -uskokaa tai älkää! Edellisyönäkin noin 7 tuntia, mutta söi kerran välissä, mutta jatkoi sitten aamu-unia tuntikaupalla... Sylejä ja apua riittää, kun vauva on neljäs... Aikamoisissa onnenhöyryissä täällä ollaan!!!

Tässä poika on noin tunnin ikäinen. Hän katseli kovasti, miltä maailma näyttää. Näitä poskia on kiva suukotella! =) Ja tummaa tukkaa löytyy, aivan kuten sisaruksillaankin aikanaan!


Osastolla. Jouduimme molemmat antibioottitippaan pariksi päiväksi, koska meillä oli kuumetta heti synnytyksen jälkeen (molemmilla yli 39 ast.) tulehdusmahdollisuuden vuoksi. Onneksi se oli jotain muuta ja pääsimme sitten kotiin lauantaina.


Isot sisarukset ensitapaamisella!


Vielä muutama sylittelykuva:

Osmo ja vauva. (Nalle kainalossa on Alman tekemä ja Osmo laittoi sen vauvan kainaloon.)


Otso ja vauva.


Alma ja vauva.


Iskä ja vauva.


Kotiinlähdön aika. Vauvalle puettiin teemaan sopiva paita! =D (Ostin sen jo Suomesta kirppikseltä viime kesänä.)


Vauva ja äiti odottelivat, että isä pääsee töistä ja joutaa meitä hakemaan. Kun vauva teki tuloaan ja sitten syntyi, oli ukkosmyrsky. Kotiin lähtiessämme paistoi aurinko ihanasti lämmittäen ilman ja fiiliksen. Kotona odotti ihana kukkatervehdys Melbournessa asuvalta Janin tädiltä perheineen.


Kerron vielä sairaalakokemuksesta, mikä oli hyvin positiivinen. Henkilökunta oli erittäin ammattitaitoinen ja (taas kerran) hoitajat, kätilöt jne. mielettömän ystävällisiä ihmisiä.

Systeemit samat kuin Suomessa, mutta ainakin TYKS:iin verrattuna just tämä sairaala oli ehkä vähän luomu-henkinen. Synnytyksen kulkuun ei haluttu puuttua tutkimalla koko ajan kohdunsuun tilannetta tai tarpeettomilla toimenpiteillä. Lisäksi vauvaa ei pesty!?! Suositeltiin, että pestään vasta noin 2 päivän kuluttua. Huomasin vaikutuksen kahdella tavalla. Ensinnäkin vauvan iho oli heti todella pehmeä ja sileä, eikä olleenkaan kuiva tms. Luonto on järjestänyt kinan vauvan iholle, että se suojaisi ihoa, eikä siksi, että se pestäisiin pois. =) No...se toinen vaikutus alkoi tuntua nenässä parin päivän päästä, jolloin sitten mukavuussyistä pesin "tuoksut" pois. Sitten imetystä tuettiin kaikin mahdollisin keinoin, samoin vauvantahtisuutta. Äideistä pidettiin niin hyvää huolta, että välillä tunsi olevansa joko itse se pikkuvauva tai sitten prinsessa. Ruoka oli maittavaa (pitää mainita erikseen, kun sitäkin usein arvostellaan...), vaikka tietty siihen olisi alkanut kyllästyä, jos pitkän olisi joutunut olemaan... Mutta kyllä vien sinne laatikollisen korvapuusteja kiitokseksi jonain päivänä! (Henkilökuntaa oli paljon. Laskin, että 3 päivän aikana mua "hoisi" yli 20 eri hoitajaa + lääkärit ja kätilöt.)


Sokerina pohjalla: PUSUJA KAIKILLE!!! =) Erityisesti isovanhemmille!!! <3