Koulu-, harrastus- ja muuttotohinaa

Minä olen terve! Ihanaa! 3 viikkoa surkeassa kunnossa...kauheeta! Hui, hyi ja yöks! Hyviä puolia oli, että kahvi jäi pois; tee on terveellisempää...kiloja karisi...toivottavasti karisee lisääkin. Kevyempänä on - kevyempää! =)=)=) Jokainen entinen ylipainoinen tietää sen!

Muuta kuin minun elopainoani...

Jani lähti aamulla leirille 5 päiväksi. Onneksi mummi ja vaari tulevat juuri huomenna, niin saapi pakkausapua yms.

Lapsille on hankittu tarviketta. Esitelläänpä ensin Otso uudenlaisessa koulupuvussaan, Wynnum High State Schoolin yleisasussa ja sporttiasussa. Asuun kuuluu vielä valkoiset sukat ja mustat kengät + musta lippis. Otson luokka-aste täällä on sitten 8.


Sitten on kenkää, eväslaukkua, reppua, penaalia ym. hankittu. Huom! Osmolla nauhakengät; ollaan harjoiteltu rusettia. On pakko oppia, kun ei saanut enää tarrakenkiä. ;) Hän on siis tuleva eppuluokkalainen! Viime vuosi meni esikoulussa. Alma menee 5.:lle luokalle. (Suomessahan Otso olisi kutosella, Alma kolmosella ja Osmo eskarissa.)


Haimme tänään myös koulutarvikepakkaukset. Olen maininnutkin, että täällä ei koulusta saa mitään opiskelutarviketta. Kaikki ostetaan itse. Eli pakkauksissa on vihot, kynät, värikynät, kumit, terottimet, liimat, laskimet, IHAN kaikki tarpeellinen. Tässä Alma ja Osmo tutkivat pakkauksiaan.


Otso aloittaa rugbyn ja on aivan innoissaan. Hänhän pelasi afl:ää viime kauden, kun ei enää ehtinyt rugbyyn, nyt oltiin ajoissa! Varusteet on vielä hankittava, mutta saatiin selville ilmoittautumispäivät, varustehankinnat, kustannukset jne.



Amos täyttää pian vuoden. Kävimme vähän niinkuin yksivuotiskuvilla eilen. Ihana ja taitava valokuvaaja Elina Sunshine coastilta otti meistä perhekuvia. Harmi, että meidän tilanteista nappaamamme kuvat ovat Janin kamerassa ja Jani poissa, mutta laitan kuvia myöhemmin.

Haluan kuitenkin kertoa suomalaisille (Suomessa asuville) ystävillemme, että Elina on tulossa Suomeen. Jos siis ihastut kuvien tyyliin, kun niitä tänne saan, niin ota häneen yhteyttä ja keväällä ja kesällä voit saada ihania perhekuvia tai kuvia vauvastasi, lapsestasi. Laitan linkin Elinan sivuille jo nyt, vaikkei meidän kuvia vielä näykään. ;)

Eräänä päivänä taivaalla oli sydän!



Ihanaa viikkoa kaikille!!! =)

p.s. Tänään saapui taas paketteja, kiitos äidille lehdistä, se mun lehti on iiiiiiiiihana! =) Ja Sirpa ja pappa, kiitos Amoksen ihanasta vaatekokonaisuudesta. Ei malta odottaa talvea, että saa hupparin päälle. =)

Alman jännittävä aamu

On tekeillä suomalainen lyhytelokuva, johon haettiin suomalaista tyttöä näyttelijäksi. Sari-ystäväni oli tämän bongannut ja kertoi meille. Kyselin Almalta kiinnostusta ja koska sitä löytyi, kävimme koekuvauksissa. En kertoile proggiksesta enempää vielä, koska en tiedä, miten julkisesti tekijät haluavat tässä vaiheessa siitä kertoa.

Mutta tällaiseen söpöiseen sinivalkoiseen taloon ajelimme aamulla ja siellä kuvattiin kolme kohtausta. Kokemus jo sinänsä -Almalle siis!


Alman hiukset voivat näyttää sinisiltä; ne ovat osittain siniset. =) Kävimme koko poppooo kampaajalla. Kun kysyy äidiltä, joka on kipeä, voimaton, särkyinen, pumpattu täyteen antibiootteja ja panadolia "saadaaks me sinisii raitoi", niin tietenkin äiti vastaa, että "saatte". Nyt on sitten Osmolla hienot siniset raidat etuhiuksissa, Almalla tuolla sivulla. Onneksi koulupuku on sininen, sopii sävy sävyyn. =) (Pitänee olla tarkempi, kun he alkavat kysyä lävistyksiä ja tatuointeja muutaman vuoden kuluttua...)

Ihana serkkuni Maria on juuri tulossa meille antamaan mulle vyöhyketerapiahoidon, mikä tulee vauhdittamaan toipumista. Lisäksi hänellä on lounas mukanaan! Maanpäällisiä enkeleitä... !

Iron lion zion

p.s. Elämä tosiaan voittaa! Kiitos kaikista tsempeistä meileissä...mä olen ollutkin aivan loppu... viestinne ovat auttaneet oikeasti! =) Nyt pitäisi osata jatkaa hitaammin... mitenköhän se onnistuu... =)

Pikku Bobby

Niin, meidän perheen inside-juttuja on mm. se, että Amos on uudelleensyntynyt Bob Marley. Heillä, kun on sama synttäripäivä. Hienon sielun on poika saanut. ;)

Ihan pikkuvauvana Amos oli usein liinassa, kun päivitin blogia tai vastailin sähköposteihin. Kuuntelen silloin yleensä youtubesta musaa. Kuuntelin monenlaista musaa, mutta paljon Bobbya. Aloin -ihan aikuisten oikeasti siis- huomata, että olipa MIKÄ tahansa murhe vauvalla, mikä tahansa Bobbyn biisi rauhoitti hänet Joskus, kun hänellä on joku känkkäränkkä-raivo-kiukku-hepuli, minä rauhoitan hänet pistämällä legendan laulamaan. Kaikki biisit käy, kuten totesin, mutta Iron lion zion saa yleensä onnen naurunkin irtoamaan. Ei tosin tänään, kun vihdoin videoin.

Mutta tässä pätkä Africa unitea. Laitan vielä pätkän sitä suosikkibiisiäkin. Tästä näkee toivottavasti sen, miten hän nauttii ja rentoutuu. Usein hän hypnotisoituu tästä... ei ole vielä ollut pokkaa laittaa häntä syöttötuolissa netin eteen, kun pitää tehdä ruokaa tm. Ehkä sekin päivä koittaa... =)

Amoksen "juttelua"

Tämänkin videon laatu on surkea ja pätkä ei kauheen hyvä, mutta tästä kuulee jotenkin, miten hän sanoo "namnam", kun näkee mitä tahansa ruokaa... äidin poika! =)

Amoksen kävelyä

Nappasin pari videota, laatu on surkea, mutta tuskin se isovanhempia ja muita läheisiä haittaa... =)

Tässä nyt näkyy edes jotenkin hänen kävelyään. Yritämme loppuun sitä "hänen juttuaan", eli suhinaa huulten välistä. Ei onnistunut kylläkään... hyvin siis, hän voi tehdä näin vaikka 5 minuuttia putkeen. =)

Vuoden alkua

Janilla alkoi työt! Pakkasi avokadon evääksi ja sanoi "morjens"! Arki koittanut siinä mielessä siis. Kalenteri on tällä viikolla täynnä. Mutta ei stressiä... e-hei! Olen siirtänyt opintojen jatkamista edelleen, nyt ei pidä kahmia liikaa... Nyt ollaan aloitettu hissukseen pakkaaminen, talon siivoskelu ja keskitytään vaan tähän. Jatkan opintoja muuton jälkeen, mikäli mummi ja vaari ovat uskaltaneet tulla takaisin. =) He ovat Melbournessa, kunnes Kaijan siskon tytär synnyttää... voi venyä siis vielä vaikka kuinka pitkälle. Mutta toivottavasti tulevat pian, vaikken mä opiskelemaan ehtisikään, lapsilla on jo kova ikävä.

Kunhan saan itseni terveeksi, alkaa jumppakin taas. Kävimme Hennan kanssa body pumpissa, body combatissa, Yogassa, body balancessa, stepissä jne. Loppuajan Henna kävi reippaasti pyörällä, kun mä en voinut jumpata, eikä hän huolinut kyytiä.



Tällä viikolla haetaan myös lapsille kouluvaatetta ja koulukirjat, -vihot sun muut, täällä kun ei koulusta saa mitään niistä. Nyt just lähdemme parturiin! Jonkinmoista valmistelua siis koulujen alkuun, kun ei kaikkea ehdi kuitenkaan viimeisenä päivänä.

Otso voi paljon paremmin, minä ihan vähän paremmin... tiedoksi niille, keiden tiedän lähettävän tänne enkeleitä ja voimia! =)

Hennan aamiaiskaveri täällä ikävöi...



Ja p.s. ONNEKSI OLKOON JOUNI!!! =) Tajusin just, että sulla on tänään syndet! Ja jälkikäteisonnittelut MEPALLE!!! Pus!

Vesi-ilmapalloleikkejä muutaman päivän takaa

Ensimmäisenä päivänä tehtiin parikymmentä palloa ja kinasteltiin ohjeita enemmän kun leikittiin. Toisena päivänä palloja oli sata ja leikki ja hauskuus voittivat sääntösättäämisen. =)

Amoksen suhinat

Kunhan elämä tästä vähän rauhoittuu, yritän laittaa Amoksesta lisää videoita. Mutta tässä nyt uusin lempitouhu. (Huomasin, ettei ääni kuulu, kun ollaan autossa. Kuuluu lähinnämoottorin ääni. Yritän ottaa paremman toiste.)



Me olimme eilen Otson kanssa lääkärissä ja meillä on angiina. En muista, milloin olisin ollut näin kipeä! 12. päivä menossa... huh huh! Kyllä tämän jälkeen arvostaa taas terveyttä. Te, jotka odotatte vastauksia meileihin ym. pyydän ystvällisesti krsivällisyyttä, en vaan pysty tekemään mitään nyt. Ja silti pakollisia hommiahan on paljonkin joka ikinen päivä, kipeänäkin!

Mutta kyllä se tästä! =)

Häntä pystyyn, vaikka hakaneulalla, kuten Kaisa sanoit! =) -Ja vastaan sullekin mahd. pian. ;)

Henna ja Otto lähtivät kotimatkalle

Eilen, eli sunnuntaina kävimme aamiaisella Sizzler-ravintolassa. Siellä on aamiais buffet -pöytä, joten on kiva käydä JOSKUS siellä juhlan kunniaksi. Joka päiväiseksi aamiaiseksi alkaisi piankin tökkiä, eikä sydänkohtauskaan olisi kaukana. =)


Sitten kävelimme Manlyn markkinoilla, josta Henna löysi vielä vähän matkamuistoja. Tässä Manlyn rannasta pari kuvaa. Oli absurdia käpytellä siellä rauhassa tietäen, että parin tunnin kuluttua H ja O ovat lentokoneessa nokka kohti Helsinkiä!



Sieltä kotiin, uimaan, loputkin kamat kasaan ja enää ei ollut muuta mahista kuin lähteä ajamaan kentälle! 5 viikkoa meni silmänräpäyksessä.

KIITOS HENNA JA OTTO seurasta ja että tulitte! Missing you!


Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa viimeisestä illastamme ydhessä, eli lauantai-illasta. Arvatkaa, kuka lapsista leikkaa sipulia? =)


Illallisella.

Gold Coastin aalloissa lauantaina

Ennen rannalle menoa lapset ja Henna ;) leikkivät puistossa!


Tästä kuvasta näkee muuten hyvin, miten puistot ovat usein suojattu katoksilla. Kuvista näkee, että aurinko paistaa, mutta kuumuus ei välity... tietenkin sen voi kuvitella.


Ja sitten rantaelämää!!! =) Kuvia on vaikka kuinka, mutta valitsen pari, enkä jaksa nyt käsitellä edelleenkään kuvia ja cropata tuota palluraista pois nurkasta. zori

Amoksen välipalabanaanit... kaikki eväät oli hiekalla höystettyjä, rannalla oli kova tuuli. (Muuten, uutisissa kerrottiin, että 2 päivän sisällä on ollut 3 haihyökkäystä näillä suht lähirannoilla.)


Äiti ja poika, hiekkaa, merivettä, aaltoja...viimeistä valo-kesä-hoitoa ennen paluuta tammikuiseen Suomeen.


Jani ja Amos.

Ystävykset retkellä

Vietimme ihanan päivän Montvillen vuoristokylässä Hennan kanssa muutama päivä sitten. Tässä pari kuvaa sieltä.


Ihasteltiin mm. näiden lasiluomusten väriloistoa!


Päivä sisälsi kävelyä, shoppailua, pientä herkuttelua ja suurta juttelua! =)

Me kuunnellaan heviä

...ja lauletaan ja soitetaan kans!

King Island-kävelyllä

Tämä on se saari, joka on vilahdellut paljonkin blogissamme, eli laskuveden aikana oi kävellä merenpohjaa pitkin pikkuruiselle saarelle. Ruudut veivät meidät sinne aikanaan ensimmäisen kerran ja se teki meihin suuren vaikutuksen silloin. Kävellä meen pohjaa pitkin. =) Myös sen rannan alue ja uusi leikkipuistoalue on todella viihtyisää. Siispä olemme vieneet aina vieraamme sinne. =)

Henna, Otto, Otso, alma ja Osmo Brisbanessa

Noin viikko sitten Henna vei lapset Citycat - ajelulle, museoon, syömään ja kävelylle Brisbanen keskustaan. Tässä muutama kuva sieltä. (Otso oli kipeä jo tällöin, eli kuvissa ehkä vähän vähemmän hymyilevä...)

Lähdössä, eli asemalla.


City-cat, eli jokitaksi. Tämä ajelu on mukava. Näkee kaupungin keskustaa joesta katsottuna ja varsinkin kuumana päivänä viima viilentää ihanasti.



Jokimaisemaa.


He olivat menneet maailman pyöräänkin, hui! =)


Apinoiden evästauko!


Tällä purtilolla on seilattu maailman ympäri.

PIkainen tervehdys

Täällä porskutetaan! Buranan voimalla! Minä en ole ollut näin kipeä vuosiin, muttei malta olla enää vuoteen pohjalla; Henna ja Otto lähtevät kotiin huomenna! Melkein kaikki ovat sairastaneet, minä ja Otso rajuiten. Onneksi Henna on täysin terve ja Otto lähes!

Niin, päivitystä luvasta retkistä ja hetkistä viime päivistä, kunhan tulee aikaa.

Halusin sanoa kuitenkin edes MOI! =)

Olemme juuri lähdössä Gold Coastille rannalle, valtameren aaltoihin sairauksia, murheita ja tulevaa ikävää hukuttamaan! -Buranan voimalla!

Kuvaksi yksi Hennan ja isojen lasten retkikuva Brisbanesta!

Sekalaisia otoksia Hennan ja mun kamerasta ja ajatusten virtaa kuviin liittyen

Henna ja Otto lähtivät tänään aikaisin aamulla Fraser Islandille, paratiisisaarelle. Tästä klikkaamalla voit kurkata tietoa saaresta. Tulevat huomenna takaisin.


Mulla kroppa ei enää pysynyt tahdissa mukana ja mulle nousi yhtäkkiä korkea kuume pari päivää sitten... tämäkin päivä on mennyt toipuessa. Tuntuu, että tarvitaan vielä huominenkin. Niin monta asiaa on vaan sattunut tapahtumaan yhtäaikaa ja päässä pyörii monenmoisia asioita. Pysäytettiin, kun ei itse osannut pysähtyä. Mitenkäs näin on päässyt käymäänkään... pitää taas ryhdistäytyä itsensä hoidossa ja keskittyä elämässä oleellisimpaan! Luulin jo oppineeni, mutta näköjään sitä lipsuu salakalavasti, jos ei ole tarkkana. Siis lipsuu siihen, että unohtaa itsensä ja oman hyvinvointinsa. Äidin rooli on vissiin venyä, taipua, kestää ja jaksaa. Se sujuu ikäänkuin itsestään ja sitä vaan näkee arjen ja lasten tuoman ilon, eikä jotenkin suo itselleen väsymistä ja lepoa. Tällä en väitä, etteivätkö miehet tekisi samoin. Mutta en voi puhua heidän puolestaan.

Muistan, kun olin pieni ja äiti oli kipeä. Se tuntui siltä, ettei mikään voi enää onnistua, eikä mistään voi selvitä, kun äiti on sairas. Se oli jopa pelottavaa. Kun äiti alkoi toipua, heräsi toivon kipinä, että kaikki järjestyy ehkä sittenkin. Siinä on ehkä jotain yleismaailmallista. Nimittäin minä kun en juurikaan sairastele sain tällä kuumeellani lapset ihan pelästyksiin. Osmo hokee itsekseen "mummy´s sick, so sad"... Otso käy halimassa ja silittelemässä ja kyselee, tarvitsenko jotain, ihan mitä vain, niin hän kyllä tuo. Alma arvioi katseellaan sairauteni astetta, ei sano ääneen mitään. Amoskaan ei kitise ihan niin paljon kuin on viime aikoina tehnyt.

No, nyt muutama kuva!

Tämä on otettu ihan ensimmäisinä päivinä... näin lapsukaiset löhöilivät Sauvossakin milloin heillä, milloin meillä. Miten lämpimältä tuntuu, että he voivat tehdä sitä täälläkin, Brisbanessa! =) Olemme keskustelleet nyt pitkästä aikaa aiheesta Suomi-Australia. Perheemme ajatus aiheesta on lähinnä "päivä kerrallaan", niinkuin on alusta asti ollut. Täällä on todella ihanaa asua, mutta niin on Suomessakin, jos vaan oppisi kestämään pitkän pimeyden...


Henna meni Oton, Otson, Alman ja Osmon kanssa hauskaan vesipusitoon. (Samaan, missä olivat papan ja Sirpan kanssakin.) He pulikoivat iltakahdeksaan asti! =) Sillä aikaa minä, Jani ja Amos olimme Tampuriinivuorella ja Kultarannikolla!

Ensin uimamaisterit!



Sitten me "pienet" iltakävelyllä rannalla.

"Hiekka on hyvää, nam nam."


"Mennään varpaita kastelemaan!"


"Tässä jo kastuu varpaat...hei kuule, ei puhuttu mitään uimisesta."



"Katsos nyt iskää, iskä kuvaa...tosi mielenkiintoista, eikö vaan..."


"Okei, no mennään vähän syvemmälle...voihan vaatteet riisua ja autossa on kyllä lämmintä!"


Aurinko laski mailleen ja haimme loput vesipuistosta!


Kolmen kopla joulun tienoilla. Otto on ihanasti jaksanut leikkiä myös Osmon kanssa. Voi, kun sisaruksetkaan eivät kyllästyisi niin helposti toistensa seuraan, vaan osaisivat iloita siitä... No, kai se on joku luonnonlaki...


Tämä on Otson graduationiltana otettu...vähän on tärähtänytkin, mutta laitan tänne, kun on kuva, jossa meillä on päällä muuta kuin hikinen toppi, likaiset sortsit tai uikkarit. =)


Ja lisää elämyksiä. Otto silittää ihan oikeaa kärmestä! Tää oli joku python.


Käytiin Brisbanessa eräänä päivänä; Kaija, Pekka, Henna, Alma, Amos, minä ja Jani. Matkustettiin junalla. Tässä fiilistellään, nautitaan tunnelmasta, aistitaan ääniä, tuoksuja ja ihastellaan joidenkin rakennusten ulkomuotoja - ja sammutetaan kohta janoa! Henna ja Jani.



Laitan vielä kuvan koulun pihalta. Koulu rytmittää perheen arkea tosi paljon. Tämä kuva on otettu ehkä 2. viim. koulupäivänä viime vuonna. Loma on tehnyt kaikille hyvää. Mutta jo alkaa olla äidin mielessä kouluasujen täydentäminen; Osmolle sininen hattu. Vain prepiläisillä on keltainen, eli hän tarvitsee uuden. Otsolle pitää hankkia koko repertuaari Hänhän menee yläasteelle, eli puku vaihtuu. Pitää miettiä, kenen reppu on liian rikki uuteen vuoteen, kuka tarvitsee kengät, kuka uuden lunch boxin. Noh...vielä reilut 3 viikkoa aikaa siihen! Ja jottei aika kävisi liian pitkäksi, tässä samalla pitäisi tarttua taas opintoihin -ja muuttaa! Juu, löysimme pari viikkoa sitten uuden, sopivan kodin. Siitä enemmän myöhemmin, kun saamme kuvia ja se on ajankohtainen...eli noin 3 viikon kuluttua!



Ja tämmöstäkin meillä pääsi tapahtumaan...nam nam! (Jos joku huolestuu, niin varmistan ja tarkennan, että hän ei onneksi oppinut käyttämään viinilaskuria, kunhan nykertää muovinpalasia.) =)

1.1.2009

Ihanaa aloittaa uusi vuosi. Viime vuonna tähän aikaan olimme vielä varsin keskellä sopeutumista ja tottumista täällä asumiseen ja elämiseen. Lisäksi olin viimeisilläni raskaana. Janin työt olivat epävarmoja jatkon kannalta jne. Nyt olen lähes valmistunut uuteen ammattiin, Jani on edennyt tasaiseen tahtiin töissään, sopeuduttu ollaan ja vauvakin on kohta 1-vuotias. Varsin kiinnostavaa lähteä tähän vuoteen...

Toivottavasti kaikilla läheisillämme ja ystävillämme siellä Suomessa ja täällä Australiassa (ja muualla päin maailmaa) on edessä hyvä vuosi!

Me vietimme eilisen tosiaan Hennan, Alman, Lotan ja Amoksen kesken kotona. Tässä aterialla. Almalla ja Lotalla pellekampaukset ja pellemeikit juhlan kunniaksi. =)


Oli oikein rauhallista ja mukavaa, aikuiset menimme nukumaan klo 21 jälkeen. Tytöt valvoivat pidempään. Amos ei tuntunut kuumeiselta enää, mutta oli hyvin levoton koko yön... ehkä se on lääkärireissu edessä huomenna. Korvatulehdusta epäilen. Voi olla myös, että tämä kuumuus ja kosteus ottaa vaan pattiin...

Amos maisteli marinadeja grillivälineistä. Taisi olla hyvää!


Lisään kuvia poikien uudesta vuodesta Kallisilla, jos jaksan. Nyt uimaan -taas...tosin uimavesi on niin lämintä, ettei se kauheasti edes virkistä! Vielä kaksi kuukautta kesää... Glups! =)